Pienokainen viihtyy lattialla. Vihtyi jo heti muutaman viikon ikäisestä asti. Sieltä on kiva ihmetellä suurta maailmaa.

 Kun kädet ovat ylhäällä, on meidän pieni sikeässä unessa.

Olen laiska kirjoittamaan tarvikeluetteloita, mutta kerron toki jos joidenkin tarvikkeiden taustaa haluatte tietää.

Skräppäämisessä on ollut viime aikoina joku kumma lukko. Sitten yhtenä yönä en vaan saanut unta ja aloin läiskimään kuvia paperille sen enempää miettimättä.

Tässä yksi. Tutti on meidän pienelle tärkeä. Kun se putoaa suusta, tulee maailmasta synkkä paikka. Onneksi joku on aina lähellä tuuppaamassa tutin takaisin suuhun.

 Valokuvien mukana tulee pahvisia valokuvataskuja. Kun kuvat on lopulta skräpätty, jäävät kuvataskut lojumaan ympäriinsä. Ifolorilla noissa taskuissa on mukavia "karttoja", joten päätin käyttää ne hyödyksi. 

Meillä on edessä harvinainen kuuden viikon kesäloma, joka vietetään pääasiassa mökkeillen. Ja kun ollaan pienen lapsen kanssa mökillä, jossa ei ole juoksevaa vettä ja pesuvesi pitää lämmittää, ei aikaa varmasti skräppäilyyn jää. Niimpä aion kesän viettää kuvia ottaen, muistoja tallentaen ja nauttien. Ja nettitaukokin tulee tarpeeseen...

Tyhjiä valokuvataskuja sattui sopivasti olemaan saman verran kuin kesälomassa on viikkoja. Ja koska halusin leikkiä Bind It Allilla, tällainen siitä tuli.

Ja koska liikenteessä ollaan pienen lapsen kanssa, asuu tuo kirjanen jo nyt minigrip-pussissa.

Valokuvataskujen päälle laitoin viikon numeron ja taskun kannen alle tulostin viikkokalenterin.

Taskujen sisälle leikkelin paperijämistä 4x6" ja ATC-kokoisia papereita, joihin voin kesällä kirjottaa tarinoita ja tapahtumia. Ja taskuihin kerätään muutenkin kesä talteen (pääsyliput, lehtileikkeet jne.) jotta on sitten materiaalia josta syksyllä skräpätään kesä kansiin.

Kirjasen ei ollut tarkoitus olla hieno, vaan se on vain väline, jossa kesän ajan säilytetään muistoja. Syksyllä nuo liput ja laput ja tarinat siirretään sitten paperille. Ja tämä kesäalbumi jää tyhjilleen. Ja todennäköisesti lentää roskiin...

 Kun oivalsin että kuvia saa helposti talteen ATC-taskuihin (keräilykorttitaskuja ne taitavat virallisesti olla), päätin käydä "ei-niin-onnistuneet" -kuvat läpi. Ja niistä syntyi näppärästi muutama tasku.

Syli on paras paikka. Osa kasvoista piti sumentaa pois.

Ja sitten tallensin erilaisia ilmeitä.

Monelle kynnys skräppäilyn (vai skräppäämisen) aloittamiseen on suuri johtuen sivujen suuresta koosta. 12x12 tuumaa kun on ATC-kortteihin ja muihin kortteihin nähden järjettömän suuri. Myös kuvien asettelu suurelle sivulle tuottaa vaikeuksia. Skräppäämisen voi kuitenkin aloittaa pienestikin.

Itse törmäsin uutena äitinä sellaiseen ”ongelmaan” että kuvia pienokaisesta oli paljon ja jokaisessa niissä oli jotain, joka haluttiin muistaa. Koska kuvat synnytyssalista ja sairaalasta eivät olleet kovin onnistuneita, ei niistä tehnyt mieli tehdä isoja 12x12” leiskoja. Niimpä kaivoin esiin ATC-korttien säilytystaskut ja pinon kuvia ja aloin hommiin. Leikkasin kuvat suurin piirtein ATC-korttien kokoisiksi, pyöristin reunat ja asettelin taskuihin. Loput taskut täytin kuviopapereilla, teksteillä ja koristeilla. Skräppäsin siis sivukokonaisuuden, joka koostuu yhdeksästä ATC-kokoisesta osasta. Se oli nopeaa ja helppoa. Yhteen tuollaiseen muovitaskuun mahtuu parhaimmassa tapauksessa 18 kuvaa (9x2). Lisäksi nuo säilytystaskut tuovat kivaa vaihtelua 12x12” albumiin ja näissä pienissä skräpeissä pystyy helposti käyttämään hyväksi kaikki suuremmista sivuista jääneet paperisilput.

Koristekohotarrat Ökömököstä: Dovecraft Chipboard Baby Girl kartonkikohotarrat 1  

Kolme ensimmäistä on kuvattu harmaan kaakelin päällä, taskuista kun näkyy kivasti tausta läpi.

Skräppisivuun ei aina tarvita suurta määrää erilaisia papereita ja koristeita. Tässä sivussa on valokuvien ja paperille tulostetun tarinan lisäksi käytetty vain taustapaperia, kimaltavaa tarraa ja paperille leimattua leimaa. Ja kaikki on lopuksi koristeltu käsin ompelemalla.

”Olipa kerran pikkuinen tyttö Penni nimeltään. Penni asui huoneessa, joka oikeasti oli taikametsä. Huoneen vihreä matto osoittautui pehmeäksi nurmikoksi, jolla uiskenteli oranssi Nemo-kala. Kala tuntui olevan yhtä ihmeissään pienestä tytöstä kuin tyttö kalasta. Minkähänlaisia ihmeellisiä otuksia tuleekaan vielä vastaan pienen Pennin retkillä?”

Ökömököstä:

- taustapaperi:  Daisy D’s Loden #17029

- fairytale-tarra: Dovecraft Sparkles

- pörriäisleima: Scrapworks Motifs Happy Bugs

Isin pieni prinsessa.

 Niunau kyseli kansioista. Minulla on omille leiskoilleni käytössä American Craftin kangaspintaiset 12x12 D-ring albumit ruskeina:

Pienokaisen leiskoja kasaan samoihin, mutta värinä on vadelma:

Noiden kansioiden mukana tulee 10 taskua. Yhteen kansioon saan itse mahtumaan 20 taskua. D-ring kansioita käytän ihan siitä syystä, että taskuja (ja leiskoja) voi lisäillä jälkikäteen helposti mihin väliin tahansa. Ja American Cratin kansioihin on saatavilla paljon eri kokoisia taskuja. Juuri tänään posti toi uuden pinkin kansion tytölle ja sen mukana 8x11" taskut. 

Kansiot muuten tilaan Scrapbookdepositista, sillä siellä on ilmainen toimitus Suomeen kun tilaa 40 eurolla. Nuo kansiot maksavat siellä 22e kappale. Tilauksen voi maksaa näppärästi etukäteen verkkopankissa ja tänäänkin tuo paketti tuli kotiovelle asti. 

edit3. Jotta vältytte postikuluilta, kannattaa tilata vain yksi albumi kerrallaan ja albumin lisäksi jotain pientä. Kaksi albumia nostaa postikulut 16,50 euroon.  

Miten te kaikki säilytätte skräppisivujanne? Millaisissa albumissa? Millaisessa järjestyksessä?

Pienelle ihmiselle aloitin oman albumin ja sinne on helppo skräpätä kronologisessa järjestyksessä. Ajattelin että teen sivuja yhden albumillisen vuodessa. Noihin American Craftin albumeihin mahtuu n. 20 taskua. Viime viikolla laskin että pienen albumissa oli jo 13 taskua eikä sivuja oltu skräpätty kuin vasta 1kk:n ikään asti. Pistin uuden albumin suosiolla tilaukseen. Jostain syystä syntymästä ja vauva-ajasta on tullut skräpättyä urakalla. Laskin juuri että 15 leiskaa on julkaisematta. Pitää vaan päättää ensin että mitkä jutut kestävät päivänvalon.

Jostain syystä skanneri temppuili ja päätti tehdä kuvien mustista osioista normaalia mustemmat. Leiska kertoo ensimmäisistä ulkoreissuista pienokaisen kanssa. Neuvolan mukaan pakkasilla olisi pitänyt pysyä sisällä, mutta ei me maltettu...

Kun tuore äiti pääsi ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen ilman lasta koiraa lenkittämään, oli mukana kamera. Ja vähän harmitti se että kevään merkkejä ei näkynyt ollenkaan. Kaikkialla oli vaan lumen alta paljastuneita kuolleita lehtiä. Siitä sitten syntyi leiska siitä miten kevät tulee huomaamatta. Ja samasta syystä koristeiksi leikkasin raejuustopurkin kannesta läpinäkyvät lehdet. Ja huomaamattomia kukkia tein muovista. Muiksi koristeiksi päätyivät Ökömökön vaihdossa saadut kukat, napit ja haaraniitit.

Laiskuri täällä terve! En ole jaksanut kaivaa tehtyjä sivuja albumista, joten skannaan näitä uusia sitä mukaa kun syntyy. Ja en tietenkään jaksanut ottaa kuvia yksityiskohdista, sillä päivä on niin harmaa että kaikki ne pitäisi kuitenkin käsitellä...

Tässä kuitenkin meidän pienen ihanat ripset.